Vaikea päätös.

Jokainen meistä, tai ainakin useimmat meistä on joskus elämässään joutunut tekemään vaikean päätöksen. Vaikean päätöksen taustalla on usein tilanne, jossa joutuu miettimään, että jos tekee juuri sen päätöksen, niin jostain joutuu luopumaan. Se on siis tavallaan vaihtokauppaa. Itse olen tehnyt elämässäni monta kertaa vaikeita päätöksiä, mutta yksi niistä on varmasti yli muiden. Kirjoitan nyt aiheesta pienen tarinan..

Hieman yli kaksitoista vuotta sitten syntyi pieni ja terve tyttölapsi. Hän syntyi perheeseen, jossa elivät hänen äitinsä, sekä kaksi vuotta vanhempi veli. Isä oli lähtenyt perheestä noin vuotta aikaisemmin. Isä kävi usein tapaamassa poikaansa ja samalla näki myös pientä tytärtään, mutta jostain syystä isä ei osannut rakentaa oikeaa, aitoa tunnesidettä tähän pieneen tyttöön.
Vuodet eteni, kunnes eräänä päivänä, kun tyttö oli noin neljä vuotias, isä sai kirjeen lastensuojelulta. Tyttö oli päätetty sijoittaa väliaikaisesti toiseen perheeseen, koska äiti oli väsynyt, eikä jaksanut toimia tytön kanssa. Onneksi tyttö kuitenkin sijoitettiin sukulaisilleen, jossa häntä sai käydä katsomassa aina kun vain halusi, mutta isä päätti lopulta ottaa sen poissaolleen roolinsa ja ehdotti, jos tyttö muuttaisi isän luokse asumaan. Ainoana ehtona isällä oli, että myös poika muuttaisi samalla, koska ei halunnut siskoksia erotettavan. Asia sovittiin ja näin ollen lapset muuttivat isän ja hänen avovaimonsa luokse asumaan. Isä ja avovaimo ei kuitenkaan ollut ihan täysin tietoisia siitä, mitä oli tulossa..

Alku oli sekavaa, koska asunto, johon lapset muuttivat oli aivan liian pieni neljälle ihmiselle ja muutto isompaan asuntoon oli pakollista. Oli myös selvitettävä yhteiset pelisäännöt ja tutustuttava lapsiin syvemmin. Eipä aikaakaan, kun tuossa pienessä tytössä alkoi näkyä outoa käytöstä. Tyttö oli elämässään ottanut vastaan muutaman vahingollisen tapaturman kautta vahvaa fyysistä kipua, sekä sekavien elämäntilanteiden kautta kohdannut myös henkisellä tasolla vaikeita asioita, jotka olivat sekoittaneet tytön pään. Tyttö ei osannut ottaa enää vastaan rakkautta, eikä rajoja.
Ongelmatilanteissa tyttö vain katsoi silmiin ja hymyili niin kauan, kunnes sai aikuisen tuntemaan itsensä täysin voimattomaksi. Tyttö myös selvästi nautti, jos sai aikuisen itkemään. Lisäksi tyttö usein fyysisesti hyökkäsi aikuisten kimppuun lyömällä, potkimalla, raapimalla ja joskus jopa sylkemällä. Apua oli saatava ja äkkiä..

Isä otti yhteyttä perheneuvolaan ja kymmenien tapaamisten ja hoitoneuvottelujen myötä tyttö sai apua ja pääsi vihdoin aloittamaan erittäin tiiviin terapian. Ensimmäinen vuosi oli raskas ja isä eli työnsä ohella lähes täysin tytön terapian kanssa, mutta se myös samalla lähensi heitä ja isä oppi pikkuhiljaa tuntemaan tyttärensä ja sitä kautta tunneside vahvistui pikkuhiljaa rakkaudeksi. Terapia jatkui vielä usean vuoden ja pikkuhiljaa siitä pienestä, mieleltään sekavasta tytöstä kasvoi tavallinen ihastuttava tyttö. Elämä jatkui normaalisti, kunnes kaikki oli taas muuttumassa...

Hieman yli kolme vuotta sitten, isä ja hänen vaimonsa päättivät erota. Perheeseen oli syntynyt reilu vuotta aiemmin pikkusisko, joka kuitenkin muutti vaimon kanssa pois ja isä jäi asumaan kahden vanhemman lapsensa kanssa. Isällä oli paljon aikaa vievä yritys, jonka työt painottuivat iltaan, joten lapset viettivät suuren osan illoista mummonsa luona. Se oli raskasta aikaa kaikille, sillä heti lasten tultua koulusta, isä vei lapset mummolaan ja lähti töihin ja joskus illalla/yöllä haki lapset kotiin nukkumaan. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes isä oli aloittanut jo alkuunsa vaikean suhteen ja jo puolen vuoden päästä erosta alkoi uusi elämä, uusioperhe elämä, kun taloon muutti uusi aikuinen ja kaksi lasta. Tilanne oli heti sekava, kun lapset yrittivät löytää omaa paikkaansa riitelemällä ja aikuistenkin väliset riidat olivat hyvin suuria, joten jo puolen vuoden jälkeen uusioperheen yhteisasuminen oli ohi ja isä ja lapset jatkoi elämäänsä sillä vanhalla kaavalla vielä hetken, kunnes isä vihdoin sai myytyä yrityksensä ja jäi kotiin. Mutta ero ja lyhyt uusioperhe elämä oli jättänyt jälkensä lapsiin ja isä varasi ajan perheneuvolaan, jossa asioita käsiteltiin ja loppuenlopuksi lapset saatiinkin taas raiteilleen.
Vihdoin elämä taas kulki hyvin ja, koska isä oli koko ajan kotona, niin isän ja lapsien suhde vain vahvistui, mutta jokin oli jälleen menossa pieleen..

Noin puolitoista vuotta sitten tyttö alkoi taas oireilla. Koulussa oli välillä ongelmia ja kotonakin saatiin riita helposti aikaiseksi. Rahaa ja makeisia katosi. Lopullinen isku tuli, kun tyttö oli joutunut jossain viestisovelluksessa aikuisen miehen toimesta erittäin vaikean ja sairaan terrorin kohteeksi. Isä lueskeli viestiketjua ja se sai isänkin vahvasti hämilleen, joten mitä se olikaan tehnyt tuolle pienelle tytölle. Apua haettiin taas perheneuvolasta, mutta tyttö oli jo niin sulkeutunut, ettei halunnut, eikä kyennyt ottaa apua vastaan. Kaikki se vuosien terapiatyö oli valumassa hukkaan ja isä oli menettänyt täysin otteensa tyttäreensä. Monen riitaisan päivän ja illan, sekä melkein jatkuvan huutokilpailun päätökseksi isän oli lopulta tehtävä raskas ja vaikea päätös..

Seuraavaan perheneuvola käyntiin isä pyysi myös tyttären äidin mukaan. Isä ilmoitti, että haluaa tehdä lastensuojeluilmoituksen, jotta tyttärelle etsittäisiin paikka jossa asua. Isä ja muu perhe oli palanut niin loppuun, ettei isällä ollut enää keinoja, eikä voimat riittäneet aloittaa sitä kaikkea, jo parannettua alusta. Ainoana vaihtoehtona isällä enää oli siis luovuttaa ja pelastaa itsensä, sekä muut läheiset. Asiaa käsiteltiin mahdollisimman nopeasti ja loppuenlopuksi päätettiin, että tytär muuttaisi takaisin äidin luokse.

Koitti viimeinen ilta ja tytön tavarat oli jo muutettu, eikä huoneessa ollut enää muuta, kuin patja, jossa isä ja tytär makasivat lähekkäin. Se ilta oli kummallekin erikoinen, mutta läheinen. Isä ja tytär puhuivat kaikesta, menneestä ja tulevasta. Välillä itkettiin ja välillä naurettiin ja kumpikin ääneen toivoi, ettei se ilta koskaan loppuisi. Aamulla tuo kaikki kuitenkin oli totta ja oli aika lähteä. Tuo ihana tyttö oli hyvästeltävä..

Isä oli tehnyt elämänsä vaikeimman päätöksen ja pelkäsi, että hän jälleen menettäisi kaiken sen rakkauden tunteen tyttäreensä, koska olo tuntui tyhjältä. Menikin aikaa, ennen kuin isä pystyi jälleen tapaamaan tytärtään ja silloinkin vain pieninä hetkinä. Viimein, vasta vähän aikaa sitten isä ryhdistäytyi ja alkoi taas tavata tytärtään enemmän ja huomasi, että vaikka oli tehnyt sen vaikean päätöksen, niin se rakkaus ja luottamus, mikä oli isän ja tyttären välille kasvanut kaikkina yhteisinä vuosina, oli edelleen tallessa ja vain muutama päivä sitten he vihdoin keskustelivat kaikista niistä vaikeimmistakin asioista kyyneet valuen. Eivätkä ne olleet surun kyyneleitä, vaan kahden rikotun ja erilleen revityn sielun patoutuneita, iloisen jälleentapaamisen kyyneleitä..

Omistettu tyttärelleni. Rakastan sinua aina!

-Isi-